Haavan mikrobikuormitus

Hallitse mikrobitasoa

Haavan paraneminen on eri vaiheista koostuva biologinen prosessi. Kohonneet mikrobitasot heikentävät prosessia ja aiheuttavat lisääntyneen haavainfektioiden riskin ja viivästyttävät haavan paranemista.

Mikrobitason hallinnan tärkeys

Kun iho on vaurioitunut, alla olevaan kudokseen pääsee yleensä ihon pinnalla olevia mikro-organismeja. Haavan ympäristön optimointi on tärkeä osa haavan paranemisen tehostamista. Tärkein tehtävä on hallita sekä kosteustasapainoa että mikrobikuormitusta. Haavainfektion eteneminen määräytyy sekä potilaan puolustusjärjestelmän tehokkuuden että mikro-organismien määrän ja taudinaiheuttamiskyvyn mukaan.1.2

Kohonnut mikrobitaso pitkittää haavan paranemista

Haava voi infektoitua paikallisesti. Sen seurauksena haavan paraneminen pitkittyy, vaikka infektiosta on vain epäselviä merkkejä tai ei lainkaan merkkejä. Siksi on tärkeää vähentää mikrobikuormitusta ja hoitaa infektiot ennen kuin selviä infektion merkkejä näkyy.

Sienen esiintyminen haavoissa vaikuttaa haavan paranemiseen

Kliininen kokemus ja julkaistut tutkimukset osoittavat, että sienen esiintyminen pitkittää haavan paranemista.

Tutkimuksessa, joka sisälsi 915 kliinistä näytettä kroonisista sekahaavoista*, 208 (25 %) oli sienipositiivisia.3 Tuoreessa tutkimuksessa havaittiin, että 80 % diabeettisista ei-paranevista jalkahaavoista sisältää sieniä.4

*Painehaavat, diabeetikoiden jalkahaavat, ei-paranevat leikkaushaavat ja laskimoperäiset säärihaavat

Vähintään 30 % poliklinikalla määrätyistä antibiooteista on tarpeettomia5

Antibiootit ovat pelastaneet ihmishenkiä kaikkialla maailmassa, mutta niiden liikakäyttö on kasvattanut mikrobilääkeresistenssiä. Vuoteen 2050 mennessä mikrobilääkeresistenssin ennustetaan aiheuttavan maailmanlaajuisesti 10 miljoonaa kuolemaa per vuosi.5

Lue lisää

Lähteet

1.Australian Wound Management Association Inc. 2011. Bacterial impact on wound healing: From contamination to infection. Australian Wound Management Association Inc. Version 1.5.
2.International Wound Infection Institute (IWII). 2016. Wound infection in clinical practice. Wounds Int.link
3.Dowd SE, Delton Hanson J, et al. 2011. Survey of fungi and yeast in polymicrobial infections in chronic wounds. J Wound Care. 20(1):40-47.link
4.Kalan L, Loesche M, et al. 2016. Redefining the Chronic-Wound Microbiome: Fungal Communities Are Prevalent, Dynamic, and Associated with Delayed Healing. mBio. 7(5):e01058-16.link
5.O’Neill J. 2016. Tackling drug-resistant infections globally: Final report and recommendations. Review on Antimicrobial Resistance.link

Unsupported browser

This site probably won't work great in Internet Explorer. We generally only support the recent versions of major browsers like Chrome, Firefox, Safari and Edge.